Ollaan Intiassa. Ensivaikutelma? Apuaaaaa!!! Meteli on korvia huumaava, kun kaikki sadat ja tuhannet autot, bussit ja riksat toottailee jatkuvasti. Oltiin varattu taalta Chennaista kaheks yoks hostelli, joka oli tosi halpa, ja osoittautui myos aika kauheaksi. Tai ainakin tosi likaiseksi ja pahanhajuiseksi. Hostellissa ei tietenkaan oo langatonta nettiyhteytta, eika tunnu olevan missaan kahviloissakaan, joten netin kayttoa varten pitaa tulla nettipaikkaan. Ei oo onneks kallista, tunti maksaa 30 rupiaa eli alle 50 senttia. (1 euro=70 rupiaa.)
Thaimaassa oli niin ihanan helppoa ja puhdasta ja hymyilevia, ystavallisia ihmisia. Kaikkialla oli helppo liikkua kavellen, taalla se tuntuu vaikealta kun on niin hirveasti ihmisia ja liikennetta. Kaikkialla on tosi likaista ja kaupungissa on hirveasti saasteita. Ja kaikki ihmiset tuijottaa meita jatkuvasti ja kaikkialla, ja kukaan ei hymyile. Ja kaikki on hirvean byrokraattista; passi on pakko pitaa mukana koko ajan, koska sita tarvitaan kaikkeen: rahanvaihtoon, junalipun ostoon, netin kayttoon tunniksi... hostellille kirjautuessa piti tayttaa lomakkeeseen vaikka mita tietoja Suomen kotiosoitteesta lahtien. Myos meidan passeista otetaan ahkerasti kopioita, esimerkiksi just kun lentokentalla vaihdettiin rahaa, otettiin meidan passeista kopiot. Outoo.
No huomenna kuitenkin onneks jatketaan matkaa, ei kummankaan tee varsinaisesti mieli jaada tanne levottomaan Chennaihin sen pidemmaksi. Oltiin suunniteltu kayvamme ranskalaisvaikutteisessa Pondicherryssa, mutta sinne ei oo talla hetkella liikennetta, koska tiet on tulvien vuoksi kayttokelvottomia. Tai nain siis ymmarsimme, englantia taalla kylla puhutaan mutta niin ihmeellisesti ettei siita meinaa saada selvaa. Ostettiin siis junaliput Maduraihin, ja siita jatketaan sitten viela etelammaksi, ja siita Keralaan ja sitten Goalle. Onneks meilla on Lonely Planet, koska siella vinkattiin toimistosta, missa myydaan junalippuja ainoastaan turisteille! Hyvin loydettiin se, eika ollut jonoa. Jes. Ei oo kyl pahemmin muita turisteja taalla nakynykkaan.
Ehka taa Intia alkaa viela nayttaa valoisammalta. Hyvia puolia on ainakin ne, etta ruoka on taivaallista ja kaikki naiset pukeutuu niin kauniisti! Rautatieasemalla ihailin vain niin upeita sareja, kaikissa sateenkaaren vareissa!
-Milka
Thaimaassa oli niin ihanan helppoa ja puhdasta ja hymyilevia, ystavallisia ihmisia. Kaikkialla oli helppo liikkua kavellen, taalla se tuntuu vaikealta kun on niin hirveasti ihmisia ja liikennetta. Kaikkialla on tosi likaista ja kaupungissa on hirveasti saasteita. Ja kaikki ihmiset tuijottaa meita jatkuvasti ja kaikkialla, ja kukaan ei hymyile. Ja kaikki on hirvean byrokraattista; passi on pakko pitaa mukana koko ajan, koska sita tarvitaan kaikkeen: rahanvaihtoon, junalipun ostoon, netin kayttoon tunniksi... hostellille kirjautuessa piti tayttaa lomakkeeseen vaikka mita tietoja Suomen kotiosoitteesta lahtien. Myos meidan passeista otetaan ahkerasti kopioita, esimerkiksi just kun lentokentalla vaihdettiin rahaa, otettiin meidan passeista kopiot. Outoo.
No huomenna kuitenkin onneks jatketaan matkaa, ei kummankaan tee varsinaisesti mieli jaada tanne levottomaan Chennaihin sen pidemmaksi. Oltiin suunniteltu kayvamme ranskalaisvaikutteisessa Pondicherryssa, mutta sinne ei oo talla hetkella liikennetta, koska tiet on tulvien vuoksi kayttokelvottomia. Tai nain siis ymmarsimme, englantia taalla kylla puhutaan mutta niin ihmeellisesti ettei siita meinaa saada selvaa. Ostettiin siis junaliput Maduraihin, ja siita jatketaan sitten viela etelammaksi, ja siita Keralaan ja sitten Goalle. Onneks meilla on Lonely Planet, koska siella vinkattiin toimistosta, missa myydaan junalippuja ainoastaan turisteille! Hyvin loydettiin se, eika ollut jonoa. Jes. Ei oo kyl pahemmin muita turisteja taalla nakynykkaan.
Ehka taa Intia alkaa viela nayttaa valoisammalta. Hyvia puolia on ainakin ne, etta ruoka on taivaallista ja kaikki naiset pukeutuu niin kauniisti! Rautatieasemalla ihailin vain niin upeita sareja, kaikissa sateenkaaren vareissa!
-Milka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti