Eipä oo tullut vähään aikaan blogia päivitettyä, suurin syy on siinä että Wifiä on ollut välillä ihan mahdotonta löytää. Mut nyt kaikki on paremmin kun päästiin Goalle! :D
Viimeisen päivityksen aikoihin oltiin vielä Keralan Kovalamissa, alun perin oltiin aateltu, että sieltä mennään Varkalaan ja ehkä vielä Keralan jokia pitkin viidakkoon. No, nyt kuitenkin tultiin siihen tulokseen, et lähdetäänkin suoraan tänne Goaan. Molemmilla alkaa oleen jo aikalailla matkaväsymystä ja päätettiinkin että tullaan suomeen n.1,5 vkoa aiemmin. Tämän takia siis tiivistettiin suunnitelmia.
Goan pääseminen oli aika urakka, johtuen pääosin siitä, että päätös tulla tänne tehtiin aivan viime tipassa. Junaa varatessa matkatoimistotyypillä oli lievän epäuskoinen ilme ku sanottiin sille, et haluttais sit lähtee huomenna! Täällähän normisti junat varataan viikkoja etukäteen. Saatiin aivan puhtaalla tuurilla 2 Tatkal-paikkaa, eli paikalliset peruutuspaikat. Oltais haluttu matkustaa järkevästi, eli otais lähdetty iltapäivällä ja saavuttu puolenpäivän aikoihin, mut tottakai nuo paikat olivat junassa, joka lähti 8.50 aamulla ja oli perillä 1.20 keskiyöllä.
Matkan pituus oli siis mukavat 16,5 tuntia, tosin kuljettavaakin oli lähelle tuhat kilometriä. Oulu-Rollo-välin sahaaminen tuntuikin yhtäkkiä aika nopeelta menolta. :) Mut todellisuudessa matka meni ihan mukavasti, mitä välillä meinas hiukka peppu puutua. Onneks oltiin sentään Sleeper-luokassa, niin välillä pääsi yläpetille pötköttämään ja illalla/yöllä sai vähän nukuttuakin.
Meidän kanssa samassa välikössä matkusti intialainen perhe, olivat Keralasta alunperin, mut nykyään Goassa töissä. Tosi mukavia ja kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisista tavoista. Paikallisia hämmästyttää aina eniten se, et miten Suomessa ei asuta vanhempien kanssa yhdessä kunnes mennään naimisiin (ja sen jälkeenkin).
Mut joo, saavuttiin Margaoon, Goan "tienristeykseen" n. kahden maissa yöllä. Suunnitelmana oli mennä yöks hotelliin ja lähteä siitä sitten kohti jotain rantakohdetta. Ei mennyt tämäkään niinku Strömsössä! Kaikki hotellit oli täynnä. Siis kaikki. Kukaan taksi, riksa tai avulia aatu ei suostunut lähtemään viemään meitä mihinkään. Oltiin siinä sit lievän hoo moilasina, et mitäs kummaa me nyt tehdään...
Päädyttiin sit vaan istuskelemaan asemalla aamuun asti, pelattiin koko yö arvauspeliä. Se oli parasta! :) Pysy ihan hyvä fiilis vaikka välillä meinaskin olla pikkaisen kylmä, täällä yöt on yllättävän vilpoisia. Sit jossain kuuden maissa suunnattiin kohti bussiasemaa, oltiin aateltu et mennään Mapusa-nimiseen kaupunkiin ja sieltä näille pohjoisen rannoille. Kun päästiin asemalle, siellä oli tosi kiihkeä viiksimies vastassa, hirveä touhotus päällä. "No bus to Mapusa. Bus to Panjim! Local bus! Go go go! Fast! Go go go!" No, se viittilöi meille bussin joka oli jo lähdössä, hypättiin kyytiin ja mentiin sit Panjimiin.
Goassa ollan menty joka paikkaan bussilla, se on hauskaa ja halpaa! Kuulutuksia ei ole, bussin ikkunassa ei myöskään yleensä näy paikkaa mihin se menee...mut ei hätää! Molemmat funktiot hoitaa kovaääninen rahastaja! Aina ollaan hyvin päästy perille!
Päädyimme siis Goan pääkaupunkiin Panjimiin, jossa viihdyttiinkin pari päivää. Fiilis oli aika eurooppalainen, johtuen pitkästä portugalilaisten läsnäolosta, Goahan oli osa Portugalia vielä 60-luvun alussa. Lisäksi johtuen turismin tuomista rahoista ja vähäisestä väkimäärästä, Goa tuntuu olevan vain puoliksi Intiaa. Panjim on esimerkiksi ylivoimaisesti siistein intialainen kaupunki missä ollaan oltu. Toki sekään ei mikään kliininen ole, mut kuitenkin.
Panjimistakin majoituksen etsiminen oli hiukka haasteellista, kaikki paikat tuntuivat olevan täynnä, johtuen varmaan viikonlopusta ja siitä, että sesonki on jo pikkuhiljaa alkamassa. Varsinkin intialaisia turisteja oli valtavasti. Tavattiin kuitenkin yks paikallinen tyyppi, joka käytti meitä ensi monessa hotellissa (kaikki täynnä tai ihan törkeän hintaisia huoneen tasoon nähden) ja kun niistä ei löytynyt mitään, se sanoi et silläkin on kyl omassa kotitalossaan pari huonetta, mut tosi "basic, no tv, no a/c". Mentiin sit katsastamaan ne.
Huone oli siis kellarikoppi, missä oli pelkka patja ja paljas loisteputki katossa. Aivan hirveä! Oltiin jo ihan, et "Ei ei, äkkiä pois!", mut sit se näytti meille vielä yläkerrassa olevan huoneen, sen oman/veljen käytössä olleen. Se olikin ihan kiva! Aika perushuone mut kuitenkin ihan ok, ja hinta oli ihan reilu 600 rupiaa (n. 8,5€) yöltä. Otettiin se!
Panjimissa oltiin siis käytännössä kotimajoituksessa Minan (tain Munin tai M???) ja Orlandon,sen veljen, kämpillä. Varsinkin Orlando oli mukava ja avulias tyyppi, joka puhui täysin ymmärrettävää amerikan-/kanadanenglantia. Niiden faija oli puoliksi intialainen ja puoliksi portugalilainen ja niiden äiti oli "anglointialainen". Ilmeisesti äiti oli muuttanut Kanadaan ja ainakin Orlando oli varmaan viettänyt lapsuutensa siellä.
Veljesten serkku pitää muuten aivan sikahyvää ravintolaa, sellaista ku Viva Panjim! Mietittiin eka, et suositeltiinko sitä vaan koska se oli sen serkun paikka, mut oli oikeesti namia. Itse asiassa aivan mielettömän hyvää ruokaa ja sikahalvalla! Jos ootte Panjimissa nii tsekatkaa!
Kaytiin myös pyörimässä Old Goassa, vanhassa, nyt jo hylätyssä, pääkaupungissa. Aikoinaan se on ollut yhtä loistelias ku mikä hyvänsä Euroopan suurkaupunki, mut sitten valtavat kolera- ja malariaepidemiat on tehneet siitä aavekaupungin täynnä valtavia katedraaleja ja luostareita. Jännä paikka, jännää on myös se, et ollaan käyty Intiassa useammassa kirkossa kuin hindutemppelissä. Tää Etelä-Intia, varsinkin Goa ja Kerala, ovat tosi kristittyjä alueita.
Mut nyt ollaan saavuttu Arambol Beachille, yhdelle Goan pohjoisimmista rannoista. Tää tuntuu aivan paratiisilta. Nyt mä lähden uimaan!
-Tuomas
Viimeisen päivityksen aikoihin oltiin vielä Keralan Kovalamissa, alun perin oltiin aateltu, että sieltä mennään Varkalaan ja ehkä vielä Keralan jokia pitkin viidakkoon. No, nyt kuitenkin tultiin siihen tulokseen, et lähdetäänkin suoraan tänne Goaan. Molemmilla alkaa oleen jo aikalailla matkaväsymystä ja päätettiinkin että tullaan suomeen n.1,5 vkoa aiemmin. Tämän takia siis tiivistettiin suunnitelmia.
Goan pääseminen oli aika urakka, johtuen pääosin siitä, että päätös tulla tänne tehtiin aivan viime tipassa. Junaa varatessa matkatoimistotyypillä oli lievän epäuskoinen ilme ku sanottiin sille, et haluttais sit lähtee huomenna! Täällähän normisti junat varataan viikkoja etukäteen. Saatiin aivan puhtaalla tuurilla 2 Tatkal-paikkaa, eli paikalliset peruutuspaikat. Oltais haluttu matkustaa järkevästi, eli otais lähdetty iltapäivällä ja saavuttu puolenpäivän aikoihin, mut tottakai nuo paikat olivat junassa, joka lähti 8.50 aamulla ja oli perillä 1.20 keskiyöllä.
Matkan pituus oli siis mukavat 16,5 tuntia, tosin kuljettavaakin oli lähelle tuhat kilometriä. Oulu-Rollo-välin sahaaminen tuntuikin yhtäkkiä aika nopeelta menolta. :) Mut todellisuudessa matka meni ihan mukavasti, mitä välillä meinas hiukka peppu puutua. Onneks oltiin sentään Sleeper-luokassa, niin välillä pääsi yläpetille pötköttämään ja illalla/yöllä sai vähän nukuttuakin.
Meidän kanssa samassa välikössä matkusti intialainen perhe, olivat Keralasta alunperin, mut nykyään Goassa töissä. Tosi mukavia ja kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisista tavoista. Paikallisia hämmästyttää aina eniten se, et miten Suomessa ei asuta vanhempien kanssa yhdessä kunnes mennään naimisiin (ja sen jälkeenkin).
Mut joo, saavuttiin Margaoon, Goan "tienristeykseen" n. kahden maissa yöllä. Suunnitelmana oli mennä yöks hotelliin ja lähteä siitä sitten kohti jotain rantakohdetta. Ei mennyt tämäkään niinku Strömsössä! Kaikki hotellit oli täynnä. Siis kaikki. Kukaan taksi, riksa tai avulia aatu ei suostunut lähtemään viemään meitä mihinkään. Oltiin siinä sit lievän hoo moilasina, et mitäs kummaa me nyt tehdään...
Päädyttiin sit vaan istuskelemaan asemalla aamuun asti, pelattiin koko yö arvauspeliä. Se oli parasta! :) Pysy ihan hyvä fiilis vaikka välillä meinaskin olla pikkaisen kylmä, täällä yöt on yllättävän vilpoisia. Sit jossain kuuden maissa suunnattiin kohti bussiasemaa, oltiin aateltu et mennään Mapusa-nimiseen kaupunkiin ja sieltä näille pohjoisen rannoille. Kun päästiin asemalle, siellä oli tosi kiihkeä viiksimies vastassa, hirveä touhotus päällä. "No bus to Mapusa. Bus to Panjim! Local bus! Go go go! Fast! Go go go!" No, se viittilöi meille bussin joka oli jo lähdössä, hypättiin kyytiin ja mentiin sit Panjimiin.
Goassa ollan menty joka paikkaan bussilla, se on hauskaa ja halpaa! Kuulutuksia ei ole, bussin ikkunassa ei myöskään yleensä näy paikkaa mihin se menee...mut ei hätää! Molemmat funktiot hoitaa kovaääninen rahastaja! Aina ollaan hyvin päästy perille!
Päädyimme siis Goan pääkaupunkiin Panjimiin, jossa viihdyttiinkin pari päivää. Fiilis oli aika eurooppalainen, johtuen pitkästä portugalilaisten läsnäolosta, Goahan oli osa Portugalia vielä 60-luvun alussa. Lisäksi johtuen turismin tuomista rahoista ja vähäisestä väkimäärästä, Goa tuntuu olevan vain puoliksi Intiaa. Panjim on esimerkiksi ylivoimaisesti siistein intialainen kaupunki missä ollaan oltu. Toki sekään ei mikään kliininen ole, mut kuitenkin.
Panjimistakin majoituksen etsiminen oli hiukka haasteellista, kaikki paikat tuntuivat olevan täynnä, johtuen varmaan viikonlopusta ja siitä, että sesonki on jo pikkuhiljaa alkamassa. Varsinkin intialaisia turisteja oli valtavasti. Tavattiin kuitenkin yks paikallinen tyyppi, joka käytti meitä ensi monessa hotellissa (kaikki täynnä tai ihan törkeän hintaisia huoneen tasoon nähden) ja kun niistä ei löytynyt mitään, se sanoi et silläkin on kyl omassa kotitalossaan pari huonetta, mut tosi "basic, no tv, no a/c". Mentiin sit katsastamaan ne.
Huone oli siis kellarikoppi, missä oli pelkka patja ja paljas loisteputki katossa. Aivan hirveä! Oltiin jo ihan, et "Ei ei, äkkiä pois!", mut sit se näytti meille vielä yläkerrassa olevan huoneen, sen oman/veljen käytössä olleen. Se olikin ihan kiva! Aika perushuone mut kuitenkin ihan ok, ja hinta oli ihan reilu 600 rupiaa (n. 8,5€) yöltä. Otettiin se!
Panjimissa oltiin siis käytännössä kotimajoituksessa Minan (tain Munin tai M???) ja Orlandon,sen veljen, kämpillä. Varsinkin Orlando oli mukava ja avulias tyyppi, joka puhui täysin ymmärrettävää amerikan-/kanadanenglantia. Niiden faija oli puoliksi intialainen ja puoliksi portugalilainen ja niiden äiti oli "anglointialainen". Ilmeisesti äiti oli muuttanut Kanadaan ja ainakin Orlando oli varmaan viettänyt lapsuutensa siellä.
Veljesten serkku pitää muuten aivan sikahyvää ravintolaa, sellaista ku Viva Panjim! Mietittiin eka, et suositeltiinko sitä vaan koska se oli sen serkun paikka, mut oli oikeesti namia. Itse asiassa aivan mielettömän hyvää ruokaa ja sikahalvalla! Jos ootte Panjimissa nii tsekatkaa!
Kaytiin myös pyörimässä Old Goassa, vanhassa, nyt jo hylätyssä, pääkaupungissa. Aikoinaan se on ollut yhtä loistelias ku mikä hyvänsä Euroopan suurkaupunki, mut sitten valtavat kolera- ja malariaepidemiat on tehneet siitä aavekaupungin täynnä valtavia katedraaleja ja luostareita. Jännä paikka, jännää on myös se, et ollaan käyty Intiassa useammassa kirkossa kuin hindutemppelissä. Tää Etelä-Intia, varsinkin Goa ja Kerala, ovat tosi kristittyjä alueita.
Mut nyt ollaan saavuttu Arambol Beachille, yhdelle Goan pohjoisimmista rannoista. Tää tuntuu aivan paratiisilta. Nyt mä lähden uimaan!
-Tuomas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti