Hello!
Ollaan Kanyakumarissa, Intian eteläisimmässä kärjessä. Hurjaa! Rannalta näkee rajattomasti merta etelään, länteen ja itään. Tää on aika pikkupaikka, joten suhteessa täällä on todella rauhallista. Toki koko ajan kadulla ja rannalla joku tuputtaa jotain, taksia, helmiä, kiertoajelua, valokuvan ottamista tms, mutta liikenne on paljon rauhallisempaa kuin isommissa kaupungeissa, joten tää tuntuu ihan hermolomalta.
Alkujärkytyksestä ollaan selvitty, tai ainakin minä, Tuomas on ollu aikaisemmin Intiassa. Täällä on vain jotenkin niin erilaista matkustaa kuin Thaimaassa, mikä johtuu tietenkin siitä, että siellä oli kaikkialla hirveästi länsimaisia turisteja. Tosin me ollaan nyt oltu vain täällä Tamil Nadussa, taatusti Keralassa ja Goalla on enemmän turisteja. Tähän mennessä ollaan siis oltu Chennaissa, Maduraissa ja nyt täällä Kanyakumarissa. Kaikissa näissä paikoissa on kyllä ollu hirveesti Intialaisia turisteja, täälläkin kaikki hotellit ja ravintolat on pullollaan Intialaisia matkustajia.
Asiat tuntuu edelleen välillä hankalilta, mutta kyllä tähän tottuu. Internet-yhteyttä ei meinaa löytää mistään, täälläkin wifi-yhteys löytyi vain kaikkein ökyimmästä hotellista, ja oli suht kallis, joten siksi maksoin vain tunnin ja laitan kuvia sitten myöhemmin. Pyykinpesu oli myös ihmeellistä; pitkässä listassa oli kaikkien (intialaisten) vaatekkappaleiden nimet, ja siitä piti rastittaa, kuinka monta mitäkin oli, ja maksu oli kappaleen mukaan. Tuntui lievästi hölmöltä seistä siinä hotellin aulassa pyykkipussi kädessä ilman tietysti mitään muistikuvaa, kuinka monta T-paitaa ja alushousua siellä on. Poika onneksi lupasi ottaa pussin ja laskea ne. Thaimaassa pyykistä maksettiin siis aina painon mukaan, ja pyykkäyspaikkoja oli ihan kaikkialla, täällä niitä tuntuu olevan vain hotelleissa.
Ruoka on onneksi edelleen hyvää ja se on halpaa ja sitä on tarjolla kaikkialla. Intialainen ruoka tosin tuppaa olemaan melko lihottavaa, täynnä voita ja hiilareita! Ei ihme että kaikki paikalliset naiset on melkoisia matameja. Hedelmiä onneksi myydään myös kioskeissa, ihana saada jotain tuoretta välillä. Jostain syystä sekä intialaisessa että thaimaalaisessa ruokakulttuurissa sellainen asia kuin tuoresalaatti tuntuu olevan mysteeri.
Halpaa täällä on, todellakin. Kun hoksattiin, että meidän budjetilla voi hyvin majoittua hotelleissa, ollaankin majoituttu vain niissä. Ja huvittavaa on se, että mua aina sanotaan madamiksi. Ihan hauskaa. Mutta kyllä mua edelleen hieman ahdistaa nää paikalliset miehet, jotka tuijottaa aina ja kaikkialla. Missään ei oikein saa olla rauhassa, vaan jatkuvasti on joku huutamassa jotain. Ja täällä saa olla koko ajan supervaruillaan, koska hyvin monet yrittää huijata. Monesti esimerkiksi kioskissa ei ole hintoja näkyvissä, joten ei oikein voi tietää, paljonko oikea hinta on ja paljonko meiltä pyydetään ylimääräistä. Ja kaikki haluaa meiltä rahaa, milloin milläkin syyllä. Yleensä ei kannata yksinkertaisesti vastata kenellekkään, joka kysyy, keitä me ollaan ja mistä tullaan, koska he haluavat joko olla oppainamme tai ottaa kuvan ja sitten pyytävät rahaa.
Mutta kyllä tää tästä!
Miksulle ja Mirmille paljon synttärionnea :)
-Milka
Ollaan Kanyakumarissa, Intian eteläisimmässä kärjessä. Hurjaa! Rannalta näkee rajattomasti merta etelään, länteen ja itään. Tää on aika pikkupaikka, joten suhteessa täällä on todella rauhallista. Toki koko ajan kadulla ja rannalla joku tuputtaa jotain, taksia, helmiä, kiertoajelua, valokuvan ottamista tms, mutta liikenne on paljon rauhallisempaa kuin isommissa kaupungeissa, joten tää tuntuu ihan hermolomalta.
Alkujärkytyksestä ollaan selvitty, tai ainakin minä, Tuomas on ollu aikaisemmin Intiassa. Täällä on vain jotenkin niin erilaista matkustaa kuin Thaimaassa, mikä johtuu tietenkin siitä, että siellä oli kaikkialla hirveästi länsimaisia turisteja. Tosin me ollaan nyt oltu vain täällä Tamil Nadussa, taatusti Keralassa ja Goalla on enemmän turisteja. Tähän mennessä ollaan siis oltu Chennaissa, Maduraissa ja nyt täällä Kanyakumarissa. Kaikissa näissä paikoissa on kyllä ollu hirveesti Intialaisia turisteja, täälläkin kaikki hotellit ja ravintolat on pullollaan Intialaisia matkustajia.
Asiat tuntuu edelleen välillä hankalilta, mutta kyllä tähän tottuu. Internet-yhteyttä ei meinaa löytää mistään, täälläkin wifi-yhteys löytyi vain kaikkein ökyimmästä hotellista, ja oli suht kallis, joten siksi maksoin vain tunnin ja laitan kuvia sitten myöhemmin. Pyykinpesu oli myös ihmeellistä; pitkässä listassa oli kaikkien (intialaisten) vaatekkappaleiden nimet, ja siitä piti rastittaa, kuinka monta mitäkin oli, ja maksu oli kappaleen mukaan. Tuntui lievästi hölmöltä seistä siinä hotellin aulassa pyykkipussi kädessä ilman tietysti mitään muistikuvaa, kuinka monta T-paitaa ja alushousua siellä on. Poika onneksi lupasi ottaa pussin ja laskea ne. Thaimaassa pyykistä maksettiin siis aina painon mukaan, ja pyykkäyspaikkoja oli ihan kaikkialla, täällä niitä tuntuu olevan vain hotelleissa.
Ruoka on onneksi edelleen hyvää ja se on halpaa ja sitä on tarjolla kaikkialla. Intialainen ruoka tosin tuppaa olemaan melko lihottavaa, täynnä voita ja hiilareita! Ei ihme että kaikki paikalliset naiset on melkoisia matameja. Hedelmiä onneksi myydään myös kioskeissa, ihana saada jotain tuoretta välillä. Jostain syystä sekä intialaisessa että thaimaalaisessa ruokakulttuurissa sellainen asia kuin tuoresalaatti tuntuu olevan mysteeri.
Halpaa täällä on, todellakin. Kun hoksattiin, että meidän budjetilla voi hyvin majoittua hotelleissa, ollaankin majoituttu vain niissä. Ja huvittavaa on se, että mua aina sanotaan madamiksi. Ihan hauskaa. Mutta kyllä mua edelleen hieman ahdistaa nää paikalliset miehet, jotka tuijottaa aina ja kaikkialla. Missään ei oikein saa olla rauhassa, vaan jatkuvasti on joku huutamassa jotain. Ja täällä saa olla koko ajan supervaruillaan, koska hyvin monet yrittää huijata. Monesti esimerkiksi kioskissa ei ole hintoja näkyvissä, joten ei oikein voi tietää, paljonko oikea hinta on ja paljonko meiltä pyydetään ylimääräistä. Ja kaikki haluaa meiltä rahaa, milloin milläkin syyllä. Yleensä ei kannata yksinkertaisesti vastata kenellekkään, joka kysyy, keitä me ollaan ja mistä tullaan, koska he haluavat joko olla oppainamme tai ottaa kuvan ja sitten pyytävät rahaa.
Mutta kyllä tää tästä!
Miksulle ja Mirmille paljon synttärionnea :)
-Milka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti