Moikka moi!
jäätiinkin sitten koko viikoksi tänne Kanchanaburiin. Varattiin huone ensin kolmeksi yöksi, sitten kaheksi lisää... ja sitten vielä kaksi yötä lisää. Mikäs kiire tässä, täällä on ollu ihan mukavaa. Huomenna ollaan kuitenkin lähdössä, mennään ensin Bangkokiin ja otetaan siitä juna pohjoiseen, Chiang Maihin. Junamatka kestää koko yön, sen verran kaukana on tuo Thaimaan toiseksi suurin kaupunki.
Täällä on ollut, ihme kyllä, täysin aurinkoista ja lämmintä viimeiset kolme päivää! Valittiin retkipäiväksi luonnollisesti koko viikon sateisin päivä. Tässä siis vielä kuvia tiistaiselta Erawan-vesiputous-retkeltä.
 |
| Erawan-putous koostuu seitsemästä putouksesta jotka on eri korkeuksilla, tässä ensimmäinen |
Tässä ollaan norsun selässä, norsun ohjastaja vai mikä se nyt onkaan teki meille hienot lehtikruunut ja otti kuvan. Ilma oli niin käsittämättömän kosteaa että linssi on aivan huurussa!
Death railway, jota pitkin kuljettiin junalla asemalta jonka nimeä en muista Kwai-joen sillalle, noin puolitoista tuntia. Juuri sillä matkalla kamerani meni tilttiin, luulin sen täysin hajonneen mutta onneksi alkoi toimia. Varmaan siitä kosteudesta johtui. Harmi etten saanut kauniista vuorimaisemista kuvia!
Täällä ollaan viimeiset pari päivää tutustuttu kaupunkiin polkupyörän selästä. Majapaikkamme vieressä vuokrattiin pyöriä noin eurolla päivä, ja pyörällä pääsee vähän nopeammin kuin kävellen, joten päätimme kokeilla. Mahtavaa ajatuksen tasolla, mutta käytännössä melko hurjaa! Thaimaassa ei ole pyöräteitä, eikä pyöräilijöitäkään kovin paljoa, joten pyörällä on puikkelehdittava autojen, mopojen ja bussien seassa. Pyöräily sujui kyllä ihan mainiosti, kun siihen tottui ensin. Täällä on vasemmanpuoleinen liikenne, joten kunhan pysyi tien vasemmassa laidassa, kaikki oli hyvin, mopot ja autot väistivät kyllä. Mutta kyllä sitä vähän mietti, että mihinkäs tässä oikein ryhtyi, kun lähettiin ajamaan kuusikaistaista jumbotietä kaheksan kilometriä etelään yli 30 asteen kuumuudessa, plus päälle vielä ilmansaasteet joita ei osaisi Suomessa kuvitellakaan.
Mutta päästiin perille, nimittäin Tesco Lotukseen, joka on siis suuri tavaratalo, Thaimaan oma Tesco. Oltiin vain katsottu kartasta, että tuolla sen pitäisi olla. Oli lievän hämmentävä tunne, kun varmaan ensimmäistä kertaa Thaimaassa paikalla ei ollut ketään muuta länsimaista, ja myyjät sanoivat kaiken vain thaiksi. Ja kyllähän meitä hiukan tuijotettiin. Niin, ehkä turistit ei yleensä lähde jonnekin paikallisten automarkettiin. Mutta se oli hyvä reissu joka tapauksessa, ostin sortsit ja topin ja kynsilakan ja Tuomas piirustuslehtiön. Oli kiva sovittaa vaatteita ja katsella niitä ilman että kukaan hengittää niskaan. Ja halpaa oli!
Kwai-joen sillalle pyöräiltiin vielä uudestaan, ja käytiin myös siellä sotamuseossa. Oli aika vaikuttava. Huh, se on ollut kyllä aivan keskitysleirimeininkiä kun sotavangeilla on rakennutettu rautatietä.
Mutta siis, kaiken kaikkiaan rento ja edullinen paikka on ollut tämä Kanchanaburi. Löydettiin myös ihan mahtava käytettyjen kirjojen kauppa, josta löytyi Aku Ankan taskareita suomeksi, hihii!
Mihinkään liittymättä tuli mieleen vielä yksi asia, josta oon aatellu tänne kirjoittaa: vaikka Thaimaa tuntuu olevan ihan tasa-arvoinen maa ja kaikissa matkaoppaissa sanotaan, että yksinäiselle naismatkustajalle turvallinen, niin silti kun täällä liikutaan kaksin niin kaikki puhuu aina vain Tuomakselle. Taksikuskit, myyjät, ketkä tahansa jotka kadulla huutavat eivät koskaan ota mitään kontaktia muhun, vaan aina Tuomakseen. Lasku tulee luonnollisesti aina Tuomakselle, ja jos mä maksan, vaihtorahat annetaan Tuomakselle. Tää tapahtuu lähes aina, vaikka maksaisin hostellia tai mitä vain. Kun ostin antibiootteja kurkkukipuun, farmaseutti selitti Tuomakselle, miten lääkettä otetaan. Hieman hämmentävää, ja rasittavaakin, mutta sillepä ei voi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti