No moi!
Onpas aikamoiset kolme päivää takana. Varmaan extremein kokemus tyyliin ikinä!
Lähettiin siis kolmeksi päiväksi & kaheksi yöksi viidakkoretkelle, josta jo viime postauksessa kertoilinkin. Ekana aamuna lähtö oli hostellilta suhteellisen aikaisin, nimittäin kuudelta aamulla. Käsittämättömän mutkaista ja pomppivaa ja mutaista tietä ajoimme pari tuntia norsuleirille, jossa ratsastimme norsuilla noin tunnin ajan. Sitten ajoimme retken aloituspaikkaan, ja lähdimme tarpomaan. Ekan yön vietimme autiotuvan tapaisessa viidakkomajassa, hyttysverkkojen sisällä, ja toisen yön vuoristoheimo Karenien kylässä. Kolmantena päivänä eli tänään ohjelmassa oli myös bambulautalla jokea pitkin laskettelua ja vesiputouksella uimista.
Vaeltaminen ja luonnossa retkeily on noin niinkuin yleisesti ottaen ihan mahtavaa, mutta tämäpä ei ollutkaan mitään mukavan kevyttä patikointia, vaan todellista rämpimistä ja erittäin vaikeakulkuisessa maastossa liikkumista. Luultavasti etenimme kilometreissä vain jotakin parikymmentä yhteensä, mutta jatkuvien nousujen, laskujen, kivien, kantojen sun muiden takia eteneminen oli melko hidasta. Olimme siis vuorilla, korkeimmillaan 1800 metrissä! Luonnollisestikaan tätä korkeutta emme kaikkea nousseet jalan, vaan autolla ensin suuren osan.
Välillä kuljimme aivan poluttomassa maastossa yli purojen ja mutaisten maastojen banaanipuiden, bambujen ja liaanien seassa. Ylipäätään siihen, että pysyi pystyssä, sai käyttää huomionsa aivan sataprosenttisesti. Ilman tukevaa bambusauvaa eteneminen olisi ollut täysin mahdotonta, välillä nimittäin laskua oli todella jyrkästi, välillä taas puro piti ylittää kaatunutta puuta pitkin kävelemällä.
Kaikkein hurjinta, kaiken fyysisen rasituksen yläpuolella, olivat kuitenkin iilimadot. En ole ihan varma, olivatko ne juuri samanlaisia kuin iilimadot Suomessa, mutta semmoisia inhottavia mustia kiemurtelijoita tuli yhtäkkiä kiinni ihoon ja alkoi imeä verta. Sain lähestulkoon paniikkikohtauksen sellaisesta ensin, koska luulin että se tunkeutuu ihoon, mutta opas sanoi että ei se mene ihon läpi, on vain siinä pinnalla. Aivan kauheita kuitenkin. Hurjia oli myös hämähäkit. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin oikeasti i-so-ja hämiksiä, sellaisia läpimitaltaan kymmensenttisiä. Ne vain olla möllöttivät siinä verkkonsa keskellä... onneksi kävellessä niitä pystyi väistämään.
Joo-o, ekana päivänä oltiin kummatkin vähän että mikähän päähänpisto saatiin oikeasti taas.. mutta sitten kun päästiin toisen päivän iltana sinne Karen-heimon kylään, tajusi saman tien, että kaikki rämpiminen oli todella sen arvoista. Pääsimme siis vierailemaan alkuperäiskansan kylässä, jossa perhe eli perinteistä maatalouselämää. Oli lehmiä, possuja, kanoja ja riisipeltoja. Ja ihmiset käyttivät perinteisiä asuja, eli puuvillaisia, raidallisia pitkiä hameita ja paitoja. Naisten pukeutumisesta näki, oliko hän naimisissa vai ei; naimattomat käyttivät valkoisia vaatteita, naineet punaisia.
Uskomaton kokemus. Voitte vain kuvitella, kuinka ekstaasissa olin. Olen aina ollut kiinnostunut alkuperäiskansoista sekä vaatetuksesta, ja nyt pääsin näkemään jotain tällaista näin läheltä. Uskomatonta. Ja muutenkin, vaelluksesta jäi käteen tosi hyvä fiilis, koska kuitenkin saavutti jotain uutta, selvisi siitä! Ja vuoristomaisemat olivat upeita. Huh huh.
Nyt taidan mennä nukkumaan, tänään nimittäin herättiin kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, kukon lauluun viideltä!
-Milka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti